« Takaisin

22.6.2020

“Silloin kun en itse uskonut itseeni, muut kyllä uskoivat ja kannattelivat”

Mari Tuomaala on Teollisuusliiton hallituksen jäsen ja työskentelee Outokumpu Stainless Oy Tornion terästehtaalla. Millainen tarina on Marin taustalla?
”Olen ollut Teollisuudemari henkeen ja vereen jo 12 vuoden ajan. Minä en ole saanut puoluetaustaa niin sanotusti äidin maidosta, mutta varmasti ympäristöllä on aina vaikutusta. Minkään puolueen puoluekirjaa ei kuitenkaan tietääkseni ole kenelläkään lähisukulaisellani.
Ylioppilaaksi valmistuttuani olen työskennellyt lähes yhtäjaksoisesti Tornion Outokummun terästehtaalla jo kolmannessa polvessa. Minulla oli jo nuorena aina tapana ottaa asioista selvää ja huolehtia siitä, että asiat menevät ”by the book” ja tutkin mielelläni faktoja.
Työehtosopimuksesta selvittelin yhtä sun toista, kun kysymyksiä heräsi. Ehkä aika oli oikea, kun lentopalloyhteyksistä tuntemani Metalliliiton aluetoimiston toimistonhoitaja ehdotti minulle ehdokkuutta vaaleissa. Myöhemmin hänestä on tullut minun tärkeä ystävä.
Muistan, että pohdin silloin kahden ryhmän eroa ja pyysin apua mm. papaltani, joka eräässä keskustelussa kertoi, että sosialidemokraatit ovat vastuullisempi ja sovittelevampi, kun taas vasemmistotoverit ovat ärhäkämpiä. Minulle oli aika selvää kumpaan ryhmään sitten lopulta päädyin. En syntynyt, mutta kasvoin demariksi. Puoluekokouksessakin kävi hyvin selville, että olin kasvanut nimenomaan Teollisuusdemariksi, eivätkä esimerkiksi vihreimmät esitykset minua kannalleen saaneet.
Ryhmässä olen saanut alusta asti tukea, kannustusta ja arvostusta. Silloin kun en itse uskonut itseeni, muut kyllä uskoivat ja kannattelivat. Vaikka vapaa-ajasta on iso lohkare kuulunut ay-liikkeelle, olen kovin kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua ihan mielettömiin fiksuihin ihmisiin matkan varrella ja oppia tärkeitä asioita elämästä mm. kv-tehtävien myötä.
Kaikki ei aina ole mennyt ruusuilla tanssien, mutta kaikesta oppii. Tämä ryhmä on pala elämääni ja tuntuu, että olisi hienoa päästä taas näkemään ja vaihtamaan kuulumisia kasvotusten. Olen saanut ryhmän myötä ystäviä, jotka jakavat saman arvomaailman ja katsovat elämää suunnilleen samasta vinkkelistä. Se on arvokasta, että on ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtää puolesta sanasta, mitä toisella on mielessä.”